Taloyhtiöiden hallinnassa on melkoisia omaisuuksia. Omaisuutta hoidellaan erilaisin menetelmin. Jossakin niin isoja asioita ei olekaan, ettei isännöitsijä päättäisi. Jossain “kunkku” päättää muiden ohi. Ihan oikeitakin päätöksentekotapoja on, eikös vain?
Kanssakulkijat epäilevät, etten oikein tule “kunkun” kanssa toimeen… No en tule. Olen joskus eri mieltä - ja sehän ei ole sopivaa
Parinsadantuhannen sijoitustani, siis asuntoani, hoitelee jonkinlainen “hallituksen puheenjohtaja”. Lillukanvarret eli pihan kukkapuskat ja kaivonkansien ruoste ovat kaikenosaajan tärkeinpänä huolenaiheena. Lämmitys, vesi, sähkö ym kustannukset ovat vain tilikirjojen rivejä, joista “yhtiö” huolehtii. No näiden kanssa kyllä pärjää, kunhan osaa lukea (ja kysellä!). [ Kappaleen tekstiä alkuperäisestä hieman selvennetty - jos se nyt auttaa sekään]
Talossa asuu pääasiassa vanhempaa väkeä. Siksipä taannoin sovittiin yleisavaimesta: Nimettyjen henkilöiden hallussa lähinnä “ulosjääneiden” auttamiseksi.
Vaan “kunkkupa” jollain verukkeella kenellekään siitä kertomatta “määräsi” avaimenhaltijan luovuttamaan avaimensa.
Asukkaana en siis tiedä, kuka voi asuntooni tunkeutua yleisavainta käyttäen.
Nyttemmin tiedän, miksi turvalukot tai oma avainsarjoitus ovat tarpeen. Kunkku voi tulla, jos saneerausuunnitelmiltaan ehtii!
Sama herra valmistelee “me-hengen” nimissä järjestyssääntöä (järjestysmääräys) . Hyvä niin, mutta miksi aikuisten yhteisö tarvitsee olemassolevien lakien ja asetusten lisäksi lillukankasvatusohjeita?
“Esityksen” viimeisellä rivillä muistutetaan: Nämä järjestysmääräykset on säilytettävä huoneistossa! Edellisessä kohdassa: Järjestysmääräysten rikkominen. Järjestysmääräyten rikkominen saattaa aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden ja / tai huoneiston hallintaanoton tai vuokrasopimuksen purkamisen.
Tuleeko “kunkku” yleiavaimillaan tarkistamaan ovatko järjestysmääräykset tallella ja jollei niitä löydä, niin onko “häätö” edessä. Elikkä siis miksi luoda säännöstöä, jonka noudattamista ei edes teoriassa voi valvoa saatikka rikkojaa edesvastuuseen saattaa.
Minä muuten olen kotonani “kunkku” (jollei avioehtosopimus toisin määrää).
Avioehtosopimus: Päätän isot asiat, vaimo pikkuasiat. Isoja asioita ei ole viime vuosikymmeneä ollutkaan